Tekstit

Fumblecore, eli miten koko maailma heräsi suomalaiseen elokuvaan – not

Mumblecore-elokuvagenren viralliseksi alkusysäykseksi lasketaan Andrew Bujalskin Funny Ha Ha, joka tuli ensi-iltaan vuonna 2002. Genren nimesi vuonna 2005 äänisuunnittelija Eric Masunaga, nähtyään South by Southwest -festareilla kolme leffaa joiden dialogista ei oikein saanut selvää.
Edulliset digitaaliset tuotantomenetelmät, Dogma 95, ranskalainen uusi aalto ja John Cassavetesin kaltaiset ohjaajat innoittivat nuoria amerikkalaistekijöitä, joita ei kiinnostanut pyrkiä mukaan perinteiseen massatuotantosysteemiin. He jättivät elokuvista pois kaiken “Hollywoodin”, palkkasivat näyttelijöiksi kavereitaan, improsivat dialogia, ja kertoivat koskettavia tarinoita. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että loistavilta uusilta elokuvantekijöiltä ei puuttunut taitoa tai näkemystä – heiltä puuttui vain tarve miellyttää suurta yleisöä. 
Alan vanha sanonta “if it’s good, it’ll get seen” osoittautui todeksi. Bujalskista, Duplassin veljeksistä, Lynn Sheldonista, Joe Swanbergistä ja heidän näyttelijöis…

Ei tekosyitä

Plautuksesta Fleabagiin – tragikomedia, tuo vanha ja mahtava laji

Conceit, mikä hemmetin conceit?

Suurenmoinen Twin Peaks ja näkymättömät kaupungit