Tekstit

Hirviöistä

Viime viikolla Paris Reviewissä julkaistu Claire Dedererin essee siitä, miten pitäisi suhtautua hirveiden miesten taiteeseen, on riipaiseva.
Dederer kirjoittaa, että jokainen taiteilija on hirviö. On hirviömäistä itsekkyyttä puuhastella itse keksimiensä ideoiden parissa sen sijaan, että huolehtisi lapsistaan, tekisi tieteellistä työtä ilmastonmuutoksen parissa tai auttaisi pakolaisia humanitäärisissä kriiseissä.
Moni taiteilija yrittää pehmentää tätä ristiriitaa tekemällä taidetta lapsista, ilmastonmuutoksesta tai pakolaisista. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että taide kertoo taiteilijasta. Se on lähtökohtaisesti oman navan kaivelua. Jos ei usko, että oman navan kaivelulla on ihmiskunnalle arvoa, ei voi olla taiteilija.
(Oman navan kaivelu on hyvin tehtynä tietysti universaalia ja sillä on suuri arvo ihmiskunnalle, mutta se asia pitää pystyä olettamaan eikä sitä tarvitse perustella.)
Jos haluaa olla hyvä taiteilija, on uskallettava olla hirviömäinen. On puhuttava kamalista asioista ja…

Pelkuruuden aika on ohi

Elokuva-alan tuet pois miehiltä

Netflixillä töissä, eli how Sussu got her groove back

Suomileffan pitäisi olla kauhua, dokua, uskontoa tai laatudraamaa...

Miten olla munaamatta Hollywoodissa

Olen antagonisti

Kolmas minä ja vapauden hinta

Amazon ryhtyy teatterilevittämään elokuvia omin voimin

Eksistentiaalinen elokuvasuositus heikkohermoisille

Kirjoittaminen parantaa ja sairastuttaa

Fumblecore, eli miten koko maailma heräsi suomalaiseen elokuvaan – not

Ei tekosyitä